Maailma pelastuu yksi lempeästi kasvatettu lapsi kerrallaan?

Olen pitkään käyttänyt Instagram-biossani lausetta "maailma pelastuu yksi lempeästi kasvatettu lapsi kerrallaan". Tätä kirjoittaessani en kuitenkaan ole lainkaan varma, että maailma pelastuu. Haluan kuitenkin tarkastella, miksi alun perin valitsin tuon lauseen.

Lempeä kasvatus on minulle tunnetaitojen, hyvän itsetunnon, ystävällisyyden, empatian ja hyvän mentalisaatiokyvyn rakentamista. Kun nämä arvot ovat lapsen kasvatuksen perustana, luodaan pohja ihmiselle, jonka elämän perustana eivät ole raha tai status.

Uskon, että yksi ilmastokriisin taustalla oleva iso syy on se, että me ihmiset olemme kadottaneet yhteyden itseemme ja luontoon. Emme enää osaa kohdata elämää ja itseämme, vaan kompensoimme tätä tyhjyyttä kuluttamalla – statuksella, tavaroilla ja materiaalisilla asioilla.

Lempeästi kasvatettu aikuinen sen sijaan kasvaa itseään ja muita rakastavaksi ja kunnioittavaksi ihmiseksi, jonka itsetunto on vakaa, eikä hän tarvitse pönkittää itseään kestämättömällä kulutuksella. Lapsi ei synny ylikuluttajaksi – siihen kasvetaan. Kun lasta ei pienestä pitäen ympäröidä lahjavuorella jouluisin ja syntymäpäivinä, hän ei opi sellaista tapaa. Lahjakulttuurimme kaipaisi ehdottomasti uudelleentarkastelua, mutta se onkin kokonaan toisen blogipostauksen aihe.

Lempeä kasvatus on myös luonto- ja ympäristökasvatusta. Uskon vahvasti, että lempeä kasvattaja, joka ei huolehdi lapsensa (ja itsensä) ympäristö- ja luontosuhteesta, ei voi olla täysin lempeä kasvattaja. Näiden kahden asian on oltava olemassa yhdessä. Lempeästi kasvatettu lapsi huomioi muut ihmiset, muunlajiset ja kaiken elävän maapallolla.

Perjantaina julkaistu ilmastoraportti oli synkkä, ahdistava ja pelottava. Jo valmiiksi pieni puppy blues vaivasi, mutta raportti sysäsi minut lamaannuttavaan kauhuun, jota ei edes kotona pyörivä hassu ja söpö koiranpentu tunnu pelastavan…

Antti Aution laulussa lauletaan:
Älä menetä toivoas,
Usko pois, sun toivosi on täällä ainoa
Johon minä ripustan mun mielenmaiseman.

Emma Kari on itselleni sellainen henkilö, joka ei saa menettää toivoaan tai muuten toivoni on mennyttä. Vaikka en enää aktiivisesti käytä Instagramia, olen käynyt katsomassa hänen profiiliaan monta kertaa viikonlopun aikana, toivoen löytäväni valoa. Sitten tajusin, että omille lapsilleni minä olen se henkilö, joka ei saa menettää toivoaan.

Kotona on koiranpentuni lisäksi kolme lasta ja puoliso, jotka tarvitsevat toimintakykyisen ja tulevaisuuteen uskovan äidin – joten fake it till you make it!

Tämä blogi on ollut olemassa jo pitkään, ja mielessäni on aina ollut sen narratiivi. Nyt haluan kuitenkin sitoutua siihen täysin. Pyrin jatkossa parhaani mukaan inspiroimaan, tuomaan toivoa ja jakamaan ajatuksiani vanhemmuudesta keskellä ilmastokriisiä. Haluan näyttää, että vähäpäästöinen elämä voi olla hyvää elämää.

Haluaisin myös kuulla teidän ajatuksianne perjantain ilmastoraportista. Miten jaksatte sen keskellä?

Onko teillä toiveita siitä, mistä kirjoittaisin jatkossa? Luonnoksissani on 16 blogipostausta, joten ideoita kyllä riittää!